ADDitude Survey: Nearly Two-Third of Students with ADHD End Up Changing Schools

Jos lapsellasi on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD tai ADD), on lähes olematon mahdollisuus, ettet ole harkinnut hänen koulunsa vaihtamista tarkkaavaisuus-, käyttäytymis- tai oppimiserojen vuoksi. Tämä käy ilmi 940 huoltajalle tehdystä ADDitude-tutkimuksesta 2018-2019.

493 ADHD-oppilaan huoltajasta 100 % kertoi harkinneensa lapsensa koulun vaihtamista – ja lähes kaksi kolmasosaa heistä oli jo toteuttanut koulun vaihdon. Tämä hätkähdyttävä tilasto jättää varjoonsa jopa koulunvaihtojen suuren osuuden laajemman huoltajajoukon keskuudessa – joiden oppilailla on muun muassa ahdistuneisuutta, oppimisvaikeuksia ja autismikirjon häiriöitä -, joka on eritelty tarkemmin jäljempänä.

Kaikki huoltajat:

All Caregivers: Oletteko vaihtanut tai harkinneet jonkun lapsenne koulun vaihtamista hänen tarkkaavaisuus-, käyttäytymis- tai oppimisvaikeuksiensa vuoksi?

Kyllä- harkinnut ja vaihtanut koulua 52.1 %
Kyllä- on harkinnut koulun vaihtamista, mutta ei ole vielä harkinnut 32.6 %
Ei ole harkinnut tai vaihtanut koulua 15.3 % %

Huoltajista 84,7 % kertoi harkinneensa koulun vaihtoa, yleisin käännekohta oli kolmas luokka (15,7 %), yleisin ajankohta koulun vaihdon toteuttamiselle oli viidennen luokan jälkeen (12,1 %) ja yleisimmät mainitut syyt olivat seuraavat:

  • Joustamaton opetussuunnitelma, joka ei sovi lapsen oppimistyyliin: 45,17 %
  • Lapsen ahdistus: 41.35%
  • Käyttäytymisen haasteet: 40.62%
  • Sosiaaliset haasteet/”uuden alun” hakeminen: 38.07%
  • Opettajat eivät tee yhteistyötä vanhempien kanssa/viestitä: 37,7 %
  • Luokkahuoneen koko: 30,97 %
  • IEP:n tai 504-suunnitelman toteuttamatta jättäminen (tai ongelmallinen toteuttaminen): 29,14 %
  • Kiinnostunut palveluista/resursseista, joita nykyinen koulu ei voi tarjota: 28.78%
  • Kieltäytyminen harkitsemasta/suositella erityisiä mukautuksia: 24,95 %

Niiden huoltajien keskuudessa, jotka sanoivat, etteivät he olleet harkinneet koulun vaihtoa, yleisimmät syyt olivat lapsen IEP:n tai 504-suunnitelman menestyksekäs toteuttaminen, riittävät mukautukset ja koulun hallinnon vahva tuki. Silti monet vanhemmat sanoivat, että heidän oli sinnikkäästi puolustettava lastaan.

”Vaimoni ja minä olimme LUOTTAMUKSELLISIA seuratessamme jokaista opettajaa joka vuosi”, sanoi eräs vanhempi, jonka lapsi ei vaihtanut koulua ala-, ylä- tai yläasteella. ”Pyysimme viikkoraportteja hänen edistymisestään, ja jos oli jotain ongelmia, olimme koulussa sinä päivänä. Vaimoni ja minä emme koskaan olleet aggressiivisia tai kohtuuttomia, mutta vaadimme koulua noudattamaan tyttäreni IEP:n jokaista yksityiskohtaa.”

Vastaajista suurin osa oli poikien huoltajia (71.1 %), ja oppilaiden diagnosoidut sairaudet on eritelty alla; prosenttiosuudet ovat yhteensä yli 100 %, koska useimmilla lapsilla oli diagnosoitu useampi kuin yksi sairaus:

Attention Deficit Disorder (ADHD tai ADD) 44.1 %
Oppimisvaikeus (LD) 21.1 %
Oppositionaalinen uhmakkuushäiriö (ODD) 17.5 %
Aistienkäsittelyhäiriö 16.0 %
Depressio 15.4 %
Autismin kirjon häiriö 14.7 %
Auditiivisen prosessoinnin häiriö 5.5 %
Kaksisuuntainen mielialahäiriö 2.4 %
Nonverbaalinen oppimishäiriö 1.7 %
Touretten oireyhtymä 0.9 %

Lapsen koulun vaihtaminen on suuri, mahdollisesti häiritsevä päätös erityisesti oppilaalle, joka reagoi huonosti muutoksiin. Silti monet vanhemmat kokivat, että mahdollinen hyöty on suurempi kuin riskit: ”Sulamiset lisääntyivät entisestään, ja hänestä tuli hyvin vetäytyvä ja onneton”, eräs vanhempi sanoi viitaten lapsensa alkuperäiseen kouluun. ”Hän kieltäytyi puhumasta koulusta tai siitä, miten koulupäivä sujui. Hänen tunteenpurkauksensa olivat eeppisiä ja rasittivat vakavasti perhettä.”

Huoltajat hakeutuivat lähellä oleviin kouluvaihtoehtoihin, jotka he jo tunsivat (47,8 %). Myös muiden vanhempien suosituksista oli apua (45,0 %), samoin kuin koulujen etsimisestä verkosta (42,5 %). Yli puolet vastaajista harkitsi julkisia kouluja, mutta 34 prosenttia huoltajista tutki yksityisiä erityiskouluja ja lähes 30 prosenttia harkitsi kotiopetusta. Suosittuja olivat myös julkiset tilauskoulut, yksityiset koulut, joissa ei ole erityistä painotusta, sekä uskonnolliset tai seurakunnalliset yksityiskoulut.

Huoltajat mainitsivat monenlaisia kriteerejä, joita he ottivat huomioon arvioidessaan kouluja, mukaan lukien ”alhainen oppilas-opettaja-suhde”, vahva vanhempien ja opettajien välinen yhteistyö ja yhteydenpito sekä ”erittäin vahva kiusaamisen vastainen politiikka”. Näitä ja muita kriteerejä arvioidessaan huoltajat kertoivat puhuneensa koulun johtajan kanssa (49,4 %), kiertäneensä koulua lapsensa kanssa (41,9 %) ja puhuneensa opettajien ja nykyisten oppilaiden vanhempien kanssa (37,5 %).

Lapsensa uuteen kouluun siirtäneistä perheistä valtaosa näki parannusta joko ”heti” tai ”vaikean alun jälkeen”. Huoltajat käyttivät yleisimmin sanoja ”helpottunut”, ”onnellisempi”, ”vähemmän ahdistunut” ja ”luottavainen” kuvaamaan lapsiaan. Vain kaksi vastaajaa kertoi katuvansa muutoksen tekemistä, ja muutama muu kertoi alamäestä sen jälkeen, kun tilanne oli aluksi parantunut uudessa ympäristössä. Useimmat vanhemmat sanoivat katuvansa vain sitä, että he odottivat liian kauan muutoksen tekemistä; he toivoivat toimineensa nopeammin.

”Poikani ei enää itkenyt sunnuntai-iltaisin kello 16.00 mennessä ja häntä ei tarvinnut raahata sängystä aamulla, vaan hän halusi tulla kouluun puoli tuntia aikaisemmin leikkimään leikkikentälle”, sanoi eräs tyytyväinen huoltaja. ”Vaikka hän ei vieläkään RAKASTA koulua ja pitää sitä erittäin tylsänä, riitoja on hyvin vähän eikä kyyneleitä enää ole. Muutos tapahtui välittömästi. Erittäin ahdistunut poikani, joka oli selvästi hermostunut koulun vaihtamisesta, meni uuteen kouluun melko iloisesti, mikä todella osoitti meille, miten huonosti asiat olivat ennen.”

Vanhemmat kertoivat, että siirtymillä on väliä. Ja sillä, että on hyvin harkittua, miten ja milloin koulun vaihto toteutetaan, on suuri merkitys.

”Uuden koulun edustaja osallistui vanhan koulun IEP-kokoukseen varmistaaksemme, että he pystyivät vastaamaan hänen tarpeisiinsa”, eräs vanhempi sanoi. ”Annoimme lapsemme varjostaa uuden koulun oppilasta yhden päivän ajan ennen ilmoittautumisen hyväksymistä. Työskentelimme hänen terapeuttinsa kanssa edistääkseen sitoutumista ja sujuvaa siirtymistä.”

Kyselyyn vastanneista 940:stä 376 antoi muun muassa seuraavia neuvoja muille vanhemmille, jotka harkitsevat koulun vaihtoa, ja niille, jotka pyrkivät korjaamaan rikkoutunutta suhdetta nykyiseen kouluun:

”Keskustele harkitsemasi koulun vanhempien kanssa. Erityisesti niiden kanssa, joiden lapsilla on IEP tai 504. Kysy henkilökunnan vaihtuvuudesta. Pyydä lastasi varjostamaan! Se todella auttoi lastani ottamaan tuntemattomuuden pois muutoksesta. Keskustelkaa avoimesti SPED-tiimin kanssa siitä, voivatko he tukea lastanne – jotkut koulut sanoivat meille suoraan ei. Sitä oli vaikea kuulla, mutta parempi tietää etukäteen kuin saada tietää kantapään kautta!”

”Vietäisin paljon enemmän aikaa keskustelemalla koulun johdon ja neuvonantajien kanssa lapseni tilanteen luonteesta ja vaatisin painokkaammin lapsen tarvitsemaa apua, vaikka arvosanat olisivat hyvät.”

”Jos lapsenne tarvitsee muutosta jostain syystä ja perheenne voi sopeutua muutokseen, tehkää se. Älkää pitäkö häntä nykyisessä koulussa siinä toivossa, että asiat paranevat siellä.”

”Älkää antako minkään koulun virkailijan pelotella teitä tekemään jotain, mikä on vastoin vaistoanne. Kouluta itsesi oikeuksistasi ja velvollisuuksistasi vanhempana ja etsi mahdollisimman paljon tukea, joka auttaa sinua päätöksissäsi.”

”Ruoho on joskus vihreämpää toisella puolella. Mutta haastavat käyttäytymisongelmat seuraavat silti suurimman osan ajasta, riippumatta siitä, mihin ympäristöön päädyt. Ole valmis kohtaamaan monia samoja kamppailuja, joita olet kohdannut aiemminkin.”

”Yritä saada koululta hyvin täsmällistä apua 504 tai IEP:n avulla. Heidän on tiedettävä, että lapsesi tarvitsee apua. Heidän on myös nähtävä ja koettava, että ADHD ja sen liitännäissairaudet näyttävät erilaisilta jokaisella lapsella.”

”Varaa aikaa itsellesi koko prosessin ajan, sillä olet lapsesi tärkein puolestapuhuja, ja sinun on oltava vahva antaaksesi hänelle voimaa.”

”Suosittelen, että haastatellaan rehtoria ja koulunkäynninohjaajia saadaksesi selville, tuntevatko he ADHD:ta koskevan uusimman tieteen. On paljon opettajia, joilla on vanhanaikaisia käsityksiä ADHD:sta.”

”Hanki tietoa, puolusta lastasi, käytä dokumentteja vuorovaikutuksesta koulun kanssa tukeaksesi kantaasi ja varmista, että tunnet koulutuslainsäädäntöä ja vammaislainsäädäntöä siellä, missä olet. Vältä ”odottelua”, jos lapsesi hyvinvointi on etusijalla, ja muista, että kouluilla on rajallinen budjetti, joten ne eivät ole kiinnostuneita kohdentamaan yksittäiseen oppilaaseen enempää varoja kuin on ehdottoman välttämätöntä. Hanki tarvittaessa asianajaja tai opetusalan lakimies ja minimoi lapseen kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Pidä lapsesi etu etusijalla.”

”Pidä viestintälinjat auki! Tapaa koulun henkilökunta ennen muutoksen tekemistä. Tuo mukanasi lapsesi nykyinen suunnitelma ja käy rivi riviltä läpi uuden koulun kanssa, miten he toteuttaisivat palvelut.”

Päivitetty 22. heinäkuuta 2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.