Nielurisojen ja adenoidien poisto lisää pitkäaikaisia riskejä

Potilailla, joilta on lapsuudessa poistettu nielurisat ja adenoidit, on merkittävästi kohonnut pitkäaikainen riski sairastua hengitystie-, allergia- ja tartuntatauteihin, todetaan uudessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa leikkausten pitkäaikaisvaikutuksia.

Adenoidit ja nielurisat on strategisesti sijoitettu nenään ja kurkkuun toimimaan ensimmäisenä puolustuslinjana, joka auttaa tunnistamaan ilmassa kulkeutuvat taudinaiheuttajat, kuten bakteerit ja virukset, ja aloittamaan immuunivasteen niiden poistamiseksi elimistöstä.

Työryhmä analysoi Tanskasta peräisin olevaa aineistoa, joka koski 1 189 061:tä vuosina 1979-1999 syntynyttä lasta ja joka kattoi vähintään ensimmäiset 10 vuotta ja jopa 30 vuotta heidän elämästään. Lähes 1,2 miljoonasta lapsesta 17 460:lle tehtiin adenoidektomia, 11 830:lle tonsillektomia ja 31 377:lle adenotonsillektomia, jossa sekä nielurisat että adenoidit poistettiin. Lapset olivat muuten terveitä.

”Laskimme tautiriskit sen mukaan, poistettiinko adenoidit, nielurisat vai molemmat yhdeksän ensimmäisen elinvuoden aikana, koska silloin nämä kudokset ovat aktiivisimmillaan kehittyvässä immuunijärjestelmässä”, Melbournen yliopiston johtava tutkija Sean Byars sanoi.

Analyysi osoitti:

  • Nielurisojen poistoon liittyi lähes kolminkertainen suhteellinen riski – leikkauksen läpikäyneiden riski verrattuna niihin, jotka eivät sitä läpikäyneet – sairastua ylähengitysteiden sairauksiin. Näihin kuuluivat astma, influenssa, keuhkokuume ja krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus eli COPD, sateenvarjotermi, jolla tarkoitetaan kroonisen keuhkoputkentulehduksen ja keuhkolaajentuman kaltaisia sairauksia.
  • Absoluuttinen riski (jossa otetaan huomioon se, kuinka yleisiä nämä sairaudet ovat yhteiskunnassa) oli myös huomattavasti suurentunut 18-vuotiaana.61 %.
  • Adenoidektomian todettiin olevan yhteydessä yli kaksinkertaiseen suhteelliseen riskiin sairastua keuhkoahtaumatautiin ja lähes kaksinkertaiseen suhteelliseen riskiin sairastua ylähengitysteiden sairauksiin ja sidekalvotulehdukseen. Absoluuttinen riski oli myös lähes kaksinkertainen ylähengitystiesairauksien osalta, mutta vastasi pientä lisäystä keuhkoahtaumataudin osalta, koska tämä on harvinaisempi sairaus yhteisössä yleensä.

”Nielurisaleikkauksen yhteys hengitystiesairauksiin myöhemmässä elämässä voi siis olla huomattava niiden kohdalla, jotka ovat käyneet leikkauksessa”, toinen pääkirjoittajista, Kööpenhaminan yliopiston professori Jacobus Boomsma sanoi.

Työryhmä syventyi tilastoihin saadakseen selville, kuinka monta leikkausta olisi pitänyt tehdä, jotta sairautta esiintyisi normaalia enemmän, mikä tunnetaan nimellä number needed to treat eli NNT.

”Nielurisaleikkauksen kohdalla havaitsimme, että vain viidelle ihmiselle piti tehdä leikkaus, jotta yhdelle heistä ilmenisi ylimääräinen ylempien hengitysteiden sairaus”, professori Boomsma lisäsi.

Työryhmä analysoi myös sairauksia, joita näillä leikkauksilla pyrittiin suoraan hoitamaan, ja havaitsi vaihtelevia tuloksia:

  • Adenoidektomiaan liittyi merkittävästi pienentynyt unihäiriöiden riski, ja kaikkiin leikkauksiin liittyi merkittävästi pienentynyt nielurisatulehduksen ja kroonisen nielurisatulehduksen riski, koska nämä elimet oli nyt poistettu.
  • Hengityshäiriöissä ei kuitenkaan tapahtunut muutosta 30 ikävuoteen asti minkään leikkauksen yhteydessä eikä sinuiitissa tonsillektomian tai adenoidektomian jälkeen.
  • Adenotonsillektomian jälkeen leikkauksen läpikäyneiden suhteellisen riskin todettiin kasvaneen neljä- tai viisinkertaiseksi välikorvatulehduksen (välikorvan tulehdus) suhteen, ja myös poskiontelotulehdus lisääntyi merkittävästi.

Tutkimus viittaa siihen, että näiden leikkausten lyhytaikaiset hyödyt eivät välttämättä jatku 30 ikävuoteen asti lukuun ottamatta pienentynyttä nielurisatulehduksen riskiä (kaikkien leikkausten kohdalla) ja unihäiriöiden riskiä (adenoidektomian kohdalla).

Sen sijaan epänormaalin hengityksen, poskiontelotulehduksen (sinuiitti) ja välikorvantulehduksen (otitis mediaa) pidemmän aikavälin riskit olivat joko merkittävästi suuremmat leikkauksen jälkeen, tai niissä ei ollut merkittävää eroa.

Tutkijat toteavat, että nielurisojen ja adenoidien poistaminen on aina tarpeen, kun nämä tilat ovat vakavia, mutta ehdottavat, että arvioidaan uudelleen vaihtoehtoja näille yleisille lastenleikkauksille kroonisen nielurisatulehduksen tai toistuvien välikorvatulehdusten hoitoon.

”Havaitut tuloksemme, jotka osoittavat lisääntynyttä riskiä pitkäaikaissairauksiin leikkauksen jälkeen, tukevat nielurisojen ja adenoidien poiston lykkäämistä, jos se on mahdollista, mikä voisi tukea immuunijärjestelmän normaalia kehitystä lapsuudessa ja vähentää näitä mahdollisia myöhemmän elämän sairausriskejä”, tohtori Byars sanoi.

”Kun saamme selville enemmän tietoa immuunikudosten toiminnasta ja niiden poistamisen elinikäisistä seurauksista erityisesti herkässä iässä, kun elimistö kehittyy, tämä toivottavasti auttaa ohjaamaan vanhempien ja lääkäreiden hoitopäätöksiä.”

Tutkimus on julkaistu Journal of the American Medical Association Otolaryngology Head and Neck Surgery -lehdessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.