Where Super-Thin is Still In: Attitudes to Body Image in Japan

Aterioidessamme ystäväni Kaorin kanssa hän katsoo lounassetin mukana tulevaa pientä jälkiruokaa ja huokaa. ”Minun ei pitäisi syödä sitä. Minun täytyy todella laihtua.” En millään ymmärrä miksi. Tyylikkäästi pukeutunut, muodikas hiustenleikkaus ja moitteeton geelimanikyyri, Kaori on yksi viehättävimmistä tuntemistani naisista.

”Luin, että ikäluokkani japanilaisnaisten keskipaino on 55 kiloa, ja minä olen (hänen äänensä laskee kuiskaukseksi) 56,5! Haluaisin todella mielelläni päästä alle 55 kilon.” Hän ei anna itselleen sijaa sille, että hän on useita senttejä pidempi kuin Japanin keskiverto nainen.

Kaori ei ole mikään imagotietoinen parikymppinen, joka kokeilee viimeisimpiä laihdutusmuotoja – hän on kahden teini-ikäisen nelikymppisen työssäkäyvä äiti. Hän ei ole yksin.

Allipainoiset naiset kasvussa

Terveysministeriön vuotuisten kansallisten terveys- ja ravitsemustutkimusten tietojen mukaan alipainoiset japanilaiset parikymppiset, kolmekymppiset ja nelikymppiset naiset ovat lisääntyneet.

Terveysministeriön vuotuisten kansallisten terveys- ja ravitsemustutkimusten tietojen mukaan alipainoiset japanilaiset parikymppiset, kolmekymppiset ja nelikymppiset naiset ovat lisääntyneet.

Käytettäessä painoindeksiä (Body Mass Index, BMI) mittarina liian laihojen (BMI alle 18,5) parikymppisten japanilaisnaisten määrä ylittää reilusti ylipainoisten (BMI yli 25) määrän.

Vertailtuna moniin länsimaihin, jotka kamppailevat kasvavan lihavuuden kanssa, tämä saattaa vaikuttaa kadehdittavan hyvältä asemalta, ja kansakuntana japanilaiset pyrkivät luonnostaan hoikkien puolelle. Kuitenkin ne, jotka pitävät painonsa luonnottoman alhaisena, voivat joutua kohtaamaan terveysriskejä.

Lokomotorinen oireyhtymä on tila, joka vaikuttaa liikkuvuuteen luiden, nivelten, lihasten ja hermojen heikkenemisen vuoksi. Alipainoiset ihmiset ovat yhtä suuressa vaarassa kuin ylipainoiset. Jos sitä ei oteta huomioon, liikuntaelimistön oireyhtymä voi lopulta merkitä jatkuvan hoivan tarvetta – huonoja uutisia nopeasti ikääntyvässä yhteiskunnassa, jossa eliniän pituus on ennätyksellisen pitkä.

Late bloomer?

Curves Japan on naisille suunnatun ja voimaharjoittelua edistävän kansainvälisen kuntoilufranchising-toiminnan paikallinen versio. Se on osoittautunut täällä erityisen suosituksi seniorimarkkinoiden keskuudessa.

”Terveiden naisten elinajanodotteen ja kokonaiselinajanodotteen välinen ero on 12 vuotta. Lihasvoiman säilyttäminen on avain terveiden elinajanodotteiden pidentämiseen”, sanoo Tomoko Katagiri Curves Japanin PR-osastolta.

Nuoremmat naiset näyttävät kuitenkin keskittyvän enemmän laihduttamiseen kuin liikuntaan. Edellä mainitun hallituksen tutkimuksen mukaan vain 10 prosenttia 20- ja 30-vuotiaista japanilaisista naisista harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tämä oli alhaisin kaikista naisten ikäryhmistä.

”Läski” taistelee vastaan

Nämä suuntaukset eivät varmaankaan ole yllättäviä, kun tiedotusvälineet edistävät kulttuuria, jota kansoittavat kawaii-idolit, joiden mittasuhteet muistuttavat enemmän esipuberteettisia lapsia kuin aikuisia naisia. Mitä tulee lihaksiin – unohda se!

Mediasta puheen ollen, termit pocchari girl tai vaahtokarkkityttö tekivät vaikutuksen muutama vuosi sitten, kun Japanin ensimmäinen ”pulleille tytöille” suunnattu muotilehti La Farfa ilmestyi. Nämä kurvikkaat mallit kuuluisivat kuitenkin länsimaissa edelleen muodin kokoluokan pieneen päähän.

A post shared by la farfa (@lafarfa.official) on 16. Jan 2017 at 4:22pm PST

Nämä kurvikkaat mallit kuuluisivat kuitenkin länsimaissa muodin kokoluokan pieneen päähän.

Naiset, jotka ovat varmasti ylipainoisia kenenkään mittapuulla, joutuvat mediassa yleensä koomisten pellejen rooliin ja ovat usein kiusantekojen kohteena television varietee-ohjelmissa.

Miten on miesten laita?

Japanilaiset miehet eivät koe ihan samanlaista painetta ylläpitää matalaa painoa. Terveysministeriön luvut osoittavat, että ylipainoisia miehiä on paljon enemmän kuin alipainoisia joka ikäluokassa. Siitä huolimatta nuorten miesten muotivirtaukset suuntautuivat hoikemmalle puolelle noin 10 vuotta sitten, ehkäpä soushoku danshin eli ”kasvissyöjämiesten” nousun myötä. Nämä nuoret kaupunkilaiset hylkäsivät aggressiivisen, dominoivan mieskuvan ja omaksuivat sen sijaan androgyynisemmän ilmeen, jossa on tiukka muoti ja moitteeton hoito. Treenaaminen ei kuulunut pakettiin.

Vaikuttaa siltä, että heiluri on nyt kääntynyt hieman taaksepäin ja hoso macho (lihaksikas mutta hoikka) on noussut suosituksi lookiksi.

A post shared by sora.D.ysk (@sora.d.ysk) on Mar 15, 2017 at 8:31am PDT

Hidetoshi Nishijiman sanotaan ruumiillistavan hoso macho -lookia, jota monet miehet tavoittelevat.

Kazu Tsuruta, entinen kehonrakentaja, joka edusti Japania kansainvälisellä tasolla, pyörittää nykyään Tokiossa kuntosalia, jonka asiakkaat vaihtelevat ammattiurheilijoista tavallisiin Jo-henkilöihin, jotka pyrkivät menettämään keski-ikäisen pullistelunsa. ”Uskon, että ulkomaisissa elokuvissa esiintyvien japanilaisten näyttelijöiden, kuten Ken Watanaben, suosio auttoi lihaksikkaan japanilaisen ulkonäön hyväksyntää. Siitä huolimatta nuoremmat miehet haluavat yhä näyttää hoikilta”, Tsuruta sanoo.

”Itse asiassa useimmat nuoremmat miehet eivät edes treenaa. Ehkä he ovat liian kiireisiä töissä, ehkä he eivät halua maksaa kuntosalista, jos eivät voi käydä säännöllisesti, tai ehkä he vain olettavat olevansa kunnossa, jos eivät ole ylipainoisia. Sitten kun he tulevat keski-ikään, he yhtäkkiä huomaavat, etteivät ole pitäneet itsestään huolta.”

Kaorin aviomies voidaan laskea tuohon joukkoon. ”Hän on viime aikoina ollut huolissaan siitä, että hänestä tulee metabo (ylipainoinen) kaikista bisnesillallisista ja ryyppäämisestä, joita hän joutuu tekemään asiakkaiden kanssa, joten hän on ilmoittautunut paikalliselle kuntosalille”, Kaori raportoi syödessään viimeisen palan jälkiruokaansa. ”En voi muuta sanoa kuin, että onnea sille.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.